Jenny Arnessonia, Paul Blankersia, Nico Kokia, Victor Rigetiä, Tejs Povlsenia ja Mary Yorkia yhdistää ainakin kolme asiaa: he ovat sairaanhoitajia, he työskentelevät Ascomilla ja he tapasivat hiljattain verkossa keskustellakseen hoitajavajeesta ja siitä, miten viestintäteknologia voi auttaa ongelman ratkaisemisessa. Keskustelua moderoi Ascomin pitkäaikaisten hoitoratkaisujen markkinointijohtaja ja sairaanhoitaja Kathleen Snyder.
– Kaikki terveydenhuollossa työskentelevät tietävät, että maailmassa on hoitajapula.
Näillä suorasukaisilla sanoilla Kathleen Snyder aloittaa tunnin mittaisen keskustelun kuuden sairaanhoitajakollegansa kanssa. Hän taustoittaa aloitusta WHO:n hätkähdyttävillä laskelmilla: maailmassa on oltava vuoteen 2030 mennessä yhdeksän miljoonaa hoitajaa enemmän kuin nyt, jos kaikkien maiden halutaan saavuttavan YK:n kestävän kehityksen terveyttä ja hyvinvointia koskeva tavoite 3.
Hän muistuttaa, että toisin kuin monet luulevat, vaje ei koske vain vähemmän kehittyneitä maita.
Snyderin mukaan tilannetta selittää monen tekijän ”täydellinen myrsky”. Väestön ikääntymisen myötä monimutkaisista ja kroonisista sairauksista kärsivien potilaiden määrä kasvaa. Terveydenhuoltoon pääsyn helpottuminen ja vakuutusohjelmien laajeneminen ovat nekin omiaan lisäämään ruuhkia. Potilasmäärät eivät kuitenkaan ole hoitajapulan ainoa syy. Myös rekrytointi on ongelma – ja vaikka se ei olisikaan, monessa maassa ei eri syistä kouluteta riittävästi ammattitaitoista työvoimaa.
– On tärkeää muistaa, että tilanteesta kärsivät muutkin kuin hoitoa ja toimenpiteitä odottavat ihmiset, Riget sanoo. Sairaalassa olevat potilaat eivät välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa, koska osastoilla on liian vähän henkilökuntaa. Hoitajat puolestaan tekevät lisävuoroja paikatakseen vajausta, mikä kuormittaa heitä fyysisesti ja emotionaalisesti. Hoitajapula näkyy terveydenhuoltoketjun kaikilla tasoilla.
– Hoitajien löytäminen pitkäaikaisen laitoshoidon puolelle on aina ollut haasteellista.Monet alan opiskelijat ovat ymmärrettävästi kiinnostuneita esimerkiksi teho-osasto- tai leikkaussalityöstä. Näihin erikoisaloihin liittyy edistyksellisiä tekniikoita ja työtyytyväisyyttä, joka syntyy potilaan terveyden näkyvästä, usein dramaattisestakin parantamisesta. Pitkäaikaishoidon on vaikea kilpailla niiden kanssa, toteaa Nico Kok, Ascomin vanhustenhoitosegmentin päällikkö.
– Joskus muinoin teknologiayritykset saattoivat asentaa kliinisiä viestintäjärjestelmiä ilman tiivistä yhteistyötä hoitajien kanssa, mutta ne päivät ovat menneet jo kauan sitten. Ascom on edelläkävijä tällä saralla – sen näkee jo siitä, miten paljon sairaanhoitajia meillä on töissä – mutta meidänkin on jatkuvasti syvennettävä ja mukautettava hoitajien osallistamista. Heille tarjoamamme tuen on aina pysyttävä samassa tahdissa kiivaiden teknisten edistysaskelien kanssa, painottaa kliininen asiantuntija Jenny Arnesson.
Arnesson työskentelee Ascomin Göteborgin toimistossa Ruotsissa ja tekee tiivistä yhteistyötä sairaaloiden ja terveydenhuollon organisaatioiden kanssa eri puolilla Eurooppaa.
Teknologia mullistaa kliinisen viestinnän ja yhteistyön. Hälytysilmoitukset välittyvät nyt suoraan lääkinnällisistä laitteista hoitajan puhelimeen. Hälytykset ja potilaiden kutsut voidaan siirtää kiireiseltä hoitajalta automaattisesti seuraavalle saatavilla olevalle hoitajalle. Hoitajat voivat käyttää, jakaa ja päivittää kliinisiä tietoja äänen, tekstin, kaavioiden, valokuvien ja videoiden muodossa kaikkialla sairaalassa.
Kuulostaa mahtavalta, eikö? Keskustelun osanottajat kuitenkin korostavat, että hoitajien on tärkeintä saada juuri ne tekniset työkalut, jotka he todella tarvitsevat ja haluavat. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että parhaiten toimii teknisesti vaatimaton ratkaisu, kunhan se täyttää loppukäyttäjän tarpeet. Tässä Ascomin kliiniset asiantuntijat ovat avainasemassa ”digitaalisina puolestapuhujina”.
Koronakriisi on nostanut hoitajat ja hoitotyön valokeilaan. Joissakin maissa tämä on lisännyt nuorten kiinnostusta alaan. Pandemia on myös poikinut julkisia infrastruktuuri-investointeja ja korostanut terveydenhuollon ammattilaisten välistä viestintää mahdollistavan ja parantavan teknologian arvoa.
– Aivan yhtä tärkeää kuitenkin on, että suhtaudumme kriittisesti ratkaisuihin, vaadimme enemmän ICT-toimittajilta ja -osastoilta sekä edellytämme ratkaisuja, jotka sujuvoittavat työnkulkua, vähentävät työmäärää ja parantavat hoidon laatua. Lyhyesti sanottuna haluamme, että hoitajat haastavat meidät omilla haasteillaan. Sen jälkeen meidän tehtävämme on jatkaa oikeasti hyödyllisten ratkaisujen kehittämistä, Kok painottaa.
Joskus muinoin teknologiayritykset saattoivat asentaa kliinisiä viestintäjärjestelmiä ilman tiivistä yhteistyötä hoitajien kanssa, mutta ne päivät ovat menneet jo kauan sitten.