Psykiatrinen sairaanhoitaja Sanna-Mari Viljanen:

"Myös hoitajien jaksamisesta pitää huolehtia"

Erikoissairaanhoitaja Sanna-Mari Viljanen työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan akuuttipsykiatrian poliklinikalla. Henkisesti kuormittavassa työssä häntä auttavat jaksamaan hyvä työyhteisö, sujuva tiimityö ja aktiivinen kuntosaliharjoittelu.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Sanna-Mari Viljanen päätyi hoitoalalle vanhemman sisarensa esimerkkiä seuraten.

– Meitä on kolme sisarusta, ja me kaikki päädyimme opiskelemaan hoitoalaa. Myös vanhin siskoni on erikoistunut psykiatriaan, ja toiseksi vanhin sisar työskenteli pitkään vastasyntyneiden teho-osastolla – nykyisin hän toimii asiantuntijatehtävissä terveysteknologian parissa, Viljanen kertoo.

Psykologia ja ihmismieli ovat aina kiinnostaneet Viljasta, joka kertoo harkinneensa jossakin vaiheessa myös psykiatrin ammattia. Suurimman osan urastaan Viljanen on työskennellyt akuuttipsykiatrian poliklinikalla, jolla autetaan erityisen vaikeassa tilanteessa olevia potilaita pahimman yli. Työn haasteellisuudesta huolimatta Viljanen kertoo viihtyvänsä työssään hyvin.

– Akuuttiyksikössä työskenteleminen – niin psykiatrian kuin somatiikankin puolella – vaatii varmasti tietynlaisen luonteen. Tässä työssä täytyy kyllä olla sinut itsensä kanssa, jotta voi auttaa muita uupumatta itse. Kokemus auttaa ottamaan työhön etäisyyttä ja välttymään sijaistraumatisoitumiselta, jota potilaiden koskettavat kohtalot voivat joskus aiheuttaa. 

ascom-image-

Potilasmäärät kasvaneet

Viljasen mukaan psykiatrian potilasmäärät ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta samaan aikaan alalle erikoistuvien lääkäreiden määrä on laskenut. Pulaa on myös hoitajista. 

– Potilasmäärien kasvua selittävät todennäköisesti useat tekijät. Ongelmat ovat varmasti tosiasiallisesti lisääntyneet, mutta osa kasvusta saattaa selittyä sillä, että mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on vähitellen murenemassa. Nyt ongelmista puhutaan avoimemmin, niitä tunnistetaan paremmin ja apua haetaan herkemmin, mikä on hyvä asia.

Erityisen huolissaan Viljanen on siitä, että yhä useampi nuori aikuinen voi huonosti ja että heillä on yhä monimuotoisempia oireita. Häntä mietityttävät myös koronapandemian julkisuudessa vähemmälle huomiolle jääneet seuraukset.

– Korona on selvästi lisännyt henkistä pahoinvointia, ja se näkyy myös itsemurhalukujen nousuna. Työttömyys, konkurssit ja taloudelliset huolet ahdistavat keski-ikäisiä, nuoret puolestaan kärsivät sosiaalisesta eristäytymisestä. Kun perheen vanhemmat voivat huonosti, vaikutukset näkyvät ajan myötä myös lapsissa – kyse on lumipalloefektistä. Avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut selvästi, joten myös auttajia tarvitaan lisää, Viljanen painottaa.

ascom-image-

Tilannetietoisuus vähentää kuormitusta

Työmäärän kasvu kuormittaa hoitohenkilökuntaa yhä enemmän, mikä korostaa toimivan työympäristön ja tiimityön merkitystä.

– Meillä on täällä hyvä tiimi, mikä auttaa jaksamaan. On tärkeää, että kaikki tietävät mahdollisimman hyvin, missä mennään. Kattava tilannetietoisuus ja yllättävien tapahtumien ennakointi auttavat työssä, jonka luonteeseen kuuluvat nopeasti muuttuvat tilanteet, Viljanen sanoo.

Väkivallan uhka on läsnä hoitotyössä yhä useammin, joten ikäviin välikohtauksiin pitää varautua.

– Psykoottinen potilas voi joskus olla hyvinkin arvaamaton, minkä vuoksi hoitajan mukana kulkeva hälytysnappi ja muut turvatoimet ovat tärkeitä. Ne parantavat hoitajien turvallisuutta ja vähentävät osaltaan kognitiivista kuormitusta. Kaikki hoitajien jaksamista tukevat toimet ovat tärkeitä – myös hoitajien jaksamisesta on pidettävä huolta.

Entä miten Viljanen itse huolehtii jaksamisestaan?

– Työstä palautuminen on erittäin tärkeää, ja minulla se onnistuu parhaiten kuntosalilla. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan myös henkisesti, Viljanen sanoo.

ascom-image-