Country selector
Suomi
Country Selector: Suomi
Leikkaussalissa työskentelee useita eri terveydenhoitoalan ammattilaisia. Asiantuntemus ja osaaminen korostuvat vaativassa työssä, mutta keskeistä on myös kyky toimia yhdessä.
Leikkaussali on sairaalan työympäristöistä haastavimpia. Mielikuvissa salin keskipisteenä on usein kirurgi, mutta kirurgin ammattitaidon lisäksi leikkauspotilaan hoito vaatii sujuvaa ryhmätyötä monen ammattilaisen kesken. Lääkärit, anestesialääkärit, erikoistuvat lääkärit, sairaanhoitajat, lääkintävahtimestarit, välinehuoltajat, osastonsihteerit ja laitosapulaiset ovat kaikki osa hyvää hoitoketjua, joka alkaa diagnoosin tekemisestä ja ulottuu kuntoutuksesta jälkitarkastuksiin asti.
Toimivan tiimityön salaisuus on toisen työnkuvan ymmärtäminen ja ammattitaidon arvostus, sanoo Maarit Venermo. Venermo on Helsingin yliopiston verisuonikirurgian professori ja osastonylilääkäri HUSissa.
– Esimerkiksi Meilahden sairaalan kaltaiseen yliopistolliseen keskussairaalaan tulee lähtökohtaisesti kaikkein vaikeimpia tapauksia, joten kaikkien työntekijöiden ammattitaidon pitää olla äärimmäisen korkea. On tärkeää, ettei sairaalaan synny ihmisten välille raja-aitoja tai vastakkainasettelua, sillä tällaisessa työympäristössä jokaisen ammattilaisen työpanosta tarvitaan, Venermo sanoo.
Venermolla on alalleen myös ainutlaatuinen kansainvälinen näköala, sillä hän toimii Euroopan verisuonikirurgisen yhdistyksen hallituksessa pääsihteerinä. Kansainvälisen roolinsa ansiosta Venermo on saanut tuntumaa myös siihen, että kaikissa Euroopan maissa tasa-arvoinen ja toisen ammattitaidon arvostamiseen perustuva yhteistyö ei ole itsestäänselvyys. Toimintatavat saattavat olla hierarkkisempia kuin Suomessa.
– Suomessa meillä on sairaalassa matala kynnys sanoa mielipiteitä ja ehdottaa parannuksia, eikä professori saa minkäänlaista erikoiskohtelua. Sen sijaan joissakin Euroopan maissa oletetaan teitittelyä ja seisomaan nousemista, kun professori tulee huoneeseen, Venermo kuvailee.
Muiden työnkuvan ymmärtäminen parantaa kommunikointia.
Helsingin Meilahden sairaalassa on syyskuusta lähtien toiminut monialainen oppimisyksikkö. Yhdessä potilashuoneessa työskentele kolmessa vuorossa terveydenhoitoalan opiskelijoita neljästä pääkaupunkiseudun isosta oppilaitoksesta. Myös tähän kokeiluun aloite on tullut sairaanhoitajilta, kertoo professori Venermo.
– Uusi yksikkö on jo nyt osoittautunut yhdeksi hoitohenkilökunnan vetovoimatekijäksi.
Monialaisen oppimisyksikön perusideana on tarjota alan opiskelijoille moniammatillinen harjoitteluympäristö. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa potilashoitoon osallistuu sairaanhoidon ja lääketieteen opiskelijoita, mutta myös fysioterapeuteiksi ja ravitsemusterapeuteiksi opiskelevia. Käynnistymässä on ravitsemustieteen pilottihanke, joka on suunnattu esimerkiksi vajaaravitsemusriskipotilaiden hoitoon. Tukena oppimisessa ovat pidemmät ja opetuksellisemmat lääkärinkierrot.
Venermon mukaan ryhmätyön sujuvuus sairaalassa lisää hoitotyötä tekevien viihtymistä työssään, mutta toimivalla tiimityöllä on tutkitusti vaikutusta myös kuolleisuuteen. Meilahden sairaassa on harjoiteltu ja tutkittu tilannetta, jossa potilaalla on sairaalaan saapuessa välittömästi henkeä uhkaava aortan repeämä. Yhteistyötä parantamalla ja jokaista vaihetta etukäteen harjoittelemalla potilaan siirtymä diagnoosista leikkauksen aloitushetkeen on saatu lyhennettyä 65 minuutista 17 minuuttiin. Julkaistu tutkimus on konkreettinen esimerkki siitä, että hoitohenkilökunnan välisellä yhteistyöllä on merkitystä.
Teknologian kehittyminen sekä sairaaloiden ja niiden palvelujärjestelmien digitalisoituminen ovat tehostaneet potilaiden hoitoa. Toisaalta potilastietojen kirjaaminen hankalaksi koettuun järjestelmään sekä kaiken viestinnän moninkertaistuminen ovat muuttaneet lääkärien työtä. Järjestelmien pitää olla toimivia, tarkoituksenmukaisia ja helppokäyttöisiä, jotta ne kuormittamisen sijaan helpottaisivat lääkäreiden työtaakkaa.
Digitalisaatio ja toiminnan tehostuminen ovat mahdollistaneet sen, että potilaat eivät juurikaan enää odota elektiivistä leikkausta osastoilla. Sen sijaan etukäteen sovittuun leikkaukseen tullaan useimmiten suoraan kotoa. Muutama päivä ennen leikkausta potilas tapaa anestesialääkärin ja kirurgin. Tuolloin tutkitaan, ettei potilaalla ole leikkausta estäviä ongelmia, suunnitellaan leikkauksen yksityiskohdat ja valitaan anestesiamuoto. Tämän jälkeen potilas palaa kotiin odottamaan leikkausta.
Yhden päivän aikana poliklinikalla tutkitaan kaikilta osin myös ne potilaat, joilla on kiireellistä hoitoa vaativa kriittinen verenkierron häiriö. Aiemmin potilas tuli ensin lääkärikäynnille ja odotti sen jälkeen magneettitutkimusta sekä lääkärin tekemää hoitosuunnitelmaa useamman viikon ajan. Nyt potilas käy laboratoriossa heti aamulla, minkä jälkeen lääkäri tutkii hänet. Samalla käynnillä potilaalle tehdään magneettitutkimus, ja iltapäivällä hoitosuunnitelma on valmis.
Verisuonikirurgian menetelmät kehittyvät nopeasti, ja uusia suonensisäisiä välineitä tulee markkinoille koko ajan. Vaikka toimenpiteitä ja leikkauksia tehdään tuhansia vuosittain, mahdolliset riskit saattavat tulla esille vasta, kun seurannassa kerätyn datan määrä on riittävän suuri näyttämään harvinaiset ongelmat. Tästä syystä verisuonikirurgian kansainväliset rekisterit ovat tärkeitä. Venermo on ollut mukana kehittämässä verisuonikirurgian laadun seurantarekisteriä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Potilaan tilan seurannassa leikkauksen jälkeen terveysteknologia on välttämätöntä, ja potilaan vointia seurataan hyvin tarkkaan. Teknologiaosaaminen on korostunut hoitotyössä, erityisesti vaativassa leikkaus- ja tehohoidossa. Parhaimmillaan teknologia lyhentää potilaiden hoitoaikaa osastolla tai tehohoidossa ja nopeuttaa toipumista. Toisaalta terveydenhuollon työntekijöiden näkökulmasta uusi teknologia vaatii opettelua ja työtapojen muuttamista.
– Teknologia on mahdollistanut työskentelyn tehostumista ja nopeuttanut leikkauksia. Teknologia on myös tehnyt leikkauksista turvallisempia. Ihmisten ammattitaitoa se ei kuitenkaan voi korvata, Venermo sanoo.
