Country Selector: Suomi
Hoitotieteen professori Mari Kangasniemen mukaan terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi huomiota pitäisi kiinnittää ensisijaisesti neljään kokonaisuuteen: alan vetovoimaisuuteen, työn sisältöön, moniammatillisuuden kehittämiseen ja uuteen teknologiaan.
lman tehokasta terveydenhuoltoa hyvinvoinniltamme putoaa pohja – sekä yksilöiden että yhteiskunnan. Pitkissä hoitojonoissa alkujaan pienet ongelmat saattavat kasvaa suuriksi, jolloin niiden hoito on vaativampaa, vaikeampaa ja kalliimpaa kaikille osapuolille. Yksilön kannalta hoidon viivästyminen voi pahimmillaan olla jopa kohtalokasta.
Näillä näkymin hoitojonot jatkavat kasvuaan myös tulevaisuudessa. Väestön ikääntymisen myötä hoidettavien lukumäärä lisääntyy, mutta hoitohenkilöstön määrä kehittyy vastakkaiseen suuntaan. Ei siis ihme, että tilanne huolestuttaa. Miten nyt pitäisi toimia, jotta laadukas terveydenhuolto voidaan turvata? Miten nykyiset osaajat saadaan pysymään valitsemassaan ammatissa, ja miten alalle saadaan lisää tekijöitä?
Turun yliopiston hoitotieteen professori Mari Kangasniemi tarkastelee asiaa ensisijaisesti
hoitotyön vetovoimaisuuden, työn sisällön, moniammatillisen osaamispotentiaalin sekä teknologian tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta.
– Kunkin alan vetovoimaisuus muodostuu useammasta tekijästä – työstä maksettava palkka ei ole ainoa asia. Yksi merkittävä tekijä on se, että alalle on tarjolla laadukasta koulutusta, joka tuottaa työelämässä tarvittavaa osaamista. Vetovoimaisuutta lisää myös mahdollisuus sijoittua valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavan työhön, Kangasniemi luettelee.
Suomessa hoitoalan koulutus on korkeatasoista ja töitä on tarjolla yllin kyllin. Ratkeaisivatko alan ongelmat palkkoja nostamalla, jolloin vetovoimatekijät olisivat päällisin puolin kunnossa?
– Pelkästään palkkojen nostaminen ei vielä riitä korjaamaan tilannetta. Myös itse työelämän on oltava mielekästä ja sisällöltään kiinnostavaa. Sen pitää olla motivoivaa ja sitouttavaa sekä yksilöiden että eri ammattiryhmien näkökulmasta katsottuna, Kangasniemi vastaa.
Kangasniemi mainitsee yhdeksi hoitajien motivaatiota lisääväksi tekijäksi mahdollisuuden kehittyä valitsemallaan uralla.
– Urakehitys ei tässä yhteydessä tarkoita kokonaan toisiin tehtäviin siirtymistä tai hierarkiassa nousemista, vaan ensisijaisesti sitä, että työntekijälle tarjotaan mahdollisuus syventää ja laajentaa omaa osaamistaan koko työuran ajan, Kangasniemi tarkentaa.
– Työnantajien pitäisi tukea urasuunnittelua ja antaa hoitajille erilaisia mahdollisuuksia ammattitaidon kehittämiseen. Tämä lisäisi motivaatiota, työn mielekkyyttä ja työhön sitoutumista.
Kangasniemi nostaa esille myös moniammatillisen osaamisen ja eri ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittämisen. Hän muistuttaa, että sosiaali- ja terveydenhuollossa jokaisella ammattiryhmällä on oma tärkeä roolinsa. Ne kaikki ovat olemassa vain siksi, että ne voivat yhdessä toteuttaa yhteiskunnallisesti arvokkaaksi katsottua tehtävää eli mahdollistaa hyvän hoidon potilaille.
– Tänä päivänä hoitopalvelut tuotetaan useimmiten kahden tai useamman ammattiryhmän yhteistyönä. Yhteisenä tavoitteena on hyvä ja laadukas hoito, jota mikään ammattiryhmä ei yksin kykene toteuttamaan. Tämä konkretisoi hyvin sen, miksi yhteistyötä pitää kehittää.
Professori peräänkuuluttaa moniammatilliseen osaamiseen sisältyvän potentiaalin tunnistamista ja sen täysimääräistä hyödyntämistä. Hän myös huomauttaa, että laaja-alaisen osaamisen hyödyntäminen, sujuva yhteistyö ja eri ammattiryhmien keskinäinen arvostus lisäävät merkittävästi työn mielekkyyttä ja sitoutumista omaan ammattiin.
– Hyvien hoitotulosten saavuttaminen edellyttää myös sitä, että työtä ja tehtävien jakoa tarkastellaan uudella tavalla. Tämä on tarpeen, jotta niukkoja voimavaroja voidaan käyttää viisaasti. Tutkimusten mukaan hoitotyötä voidaan johtaa ja toteuttaa niin, että hoitotyön tuottamat tulokset auttavat potilaita hoidollisesti sekä toiminnan ja organisaation näkökulmasta taloudellisesti.
Kangasniemen mukaan työn tekemiseen pitää olla riittävät edellytykset, jotta henkilöstö saadaan pysymään alalla. Hoitajille pitää taata olosuhteet, joissa he kykenevät tekemään työtään potilasturvallisesti ja eettisesti.
– Nyt moni hoitaja kokee, ettei hän voi tehdä työtään niin hyvin kuin pitäisi tai haluaisi. Vastuu potilaasta on suuri, eikä sitä haluta ottaa, jos tietoja ja taitoja ei voida käyttää siinä määrin kuin koetaan tarpeelliseksi.
Good care requires the cooperation of many professional groups.
Teknologia on inhimillisen hoidon edellytys.