Perhehuoneet parantavat hoidon laatua

Alkuun työ vastasyntyneiden teho-osastolla tuntui nuoresta sairaanhoitajasta jopa kaoottiselta.

– Osastolla oli kolme isoa, meluisaa ja ahdasta tehohuonetta. Samassa huoneessa saatettiin hoitaa sekä pieniä keskosvauvoja että eri tavoin sairaita vastasyntyneitä, Hildén muistelee. 

Hildénin huomio kiinnittyi erityisesti siihen, että vanhemmat saivat hyvin rajatusti aikaa olla vauvansa kanssa. Pian kuitenkin osastolla otettiin ensi askeleita perhekeskeisempään suuntaan.

– Toiminta päätettiin kääntää päälaelleen: perheille alettiin välittää viestiä, että heidän läsnäoloaan toivotaan vauvan arjessa. 

Iso muutos alkoi vuonna 2010, kun käynnistettiin projekti perhehuonemallin kehittämiseksi ja perhekeskeisen osaston suunnittelemiseksi. Tavoitteena oli rakentaa osasto, jossa kolmen ison huoneen sijaan on yli 20 yhden hengen potilashuonetta. 

– Teho-osastolla lapsi tarvitsee jatkuvasti hoitoa. Perhehuone kuitenkin mahdollistaa sen, että vanhemmat saavat olla lähes sataprosenttisesti läsnä vauvansa arjessa, Hildén selittää.

Hildénillä itsellään oli merkittävä rooli perhehuonemallin kehittämisessä, sillä hänet valittiin johtamaan projektia. Alusta asti oli selvää, että yhden hengen huoneiden edellytyksenä oli toimiva terveysteknologia. Osastolla tarvittiin ratkaisu, jossa hoitajan mobiiliin välittyivät hälytykset vauvan vitaaliarvoista sekä hoitajakutsut vanhemmilta ja toisilta hoitajilta. Lisäksi potilashuoneen ulkopuolelle sijoitettiin monitori, josta hoitaja näki lääkintälaitteiden tilan.

– Pystyin lähtemään huoneesta turvallisin mielin, koska tiesin saavani hälytykset ja vanhempien kutsut suoraan mukanani kulkevaan puhelimeeni huoneen ulkopuolellekin. Näin perheenkään ei tarvinnut hätäillä, ja he saivat olla myös omassa rauhassaan.

Hildénin mukaan oli tärkeää, että teknologia mahdollisti etävalvonnan ja lisäsi tilannetietoisuutta.

– Tietysti lasten teholla tarvitaan myös niin sanottua raakaa teknologiaa eli tehohoitoon varusteltuja laitteita aina infuusiopumpuista ventilaattoreihin. Niitä tarvitaan hoitamaan pientä keskosta, jolla on vielä keskeneräinen keho, Hildén muistuttaa.

Hildén kuvaa johtamaansa projektia isoksi muutokseksi, joka vaati sopeutumista ja koko työyhteisön tuen.

– Perhehuonemallille oli tieteelliset ja kliiniset perusteet, mutta äärimmäisen kokenut henkilökunta piti vakuuttaa muutoksen tarpeesta.

Hildénin mukaan valmistunut projekti oli vaivansa väärti. Parasta oli muutoksen näkeminen etenkin perheiden arjessa: perhehuonemallin myötä vanhemmat pystyivät olemaan mukana ja tukena lapsensa hoidossa ja arjessa.

Läsnäololla voi olla hyvin suuri merkitys vanhemmille, jotka eivät odotusaikana osanneet varautua siihen, että lapsi viettääkin ensimmäiset kuukautensa tehoosastolla.

– On äärimmäisen tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus elää jokainen hetki vauvansa kanssa. Se on jotakin sellaista, mitä maailmassa ei mikään pysty korvaamaan, Hildén sanoo.

Hildén muistaa uransa varrelta monia koskettavia hetkiä.

– Parasta palautetta on vanhempien onni. Ne ovat niitä hetkiä, kun isä saa ensimmäisen kerran laittaa käden keskoskaappiin ja koskettaa lastaan tai kun pieni vauva pääsee ihokontaktiin äitinsä kanssa.

Kokemukset perhehuonemallista sai Hildénin tajuamaan terveysteknologian tuomat mahdollisuudet – ja toisaalta sen välttämättömyyden. 

– Muutos hoitoalalla on väistämätöntä. Hoitajapulan vuoksi sairaanhoitajat ovat kovassa puristuksessa. On vaarana, että hekin väsyvät ja vaihtavat alaa. Enää ei siis ole varaa sulkea silmiä hoitotyötä tukevalta teknologialta, Hildén painottaa.

Pitkään vastasyntyneiden teholla työskennellyt Hildén halusi jatkaa paitsi hoitotyön myös itsensä kehittämistä.

– Minulle tuli olo, että työni täällä on tehty. Työnteosta ei saa tulla kuin polkupyörällä ajoa – asioiden on kosketettava useidenkin työvuosien jälkeen. Silloin ne vielä koskettivat, mutta aloin miettiä, millä muulla tavalla voin kehittää hoitotyötä. Niinpä hain vuonna 2017 Ascomille töihin. 

Hildén tutustui jo projektipäällikkönä toimiessaan Ascomin ratkaisuihin ja tapoihin toimia. Nyt hän kehittää niitä itse yrityksen kliinisenä asiantuntijana.

– Tällaisessa yrityksessä tarvitaan myös hoitoalan tuntevia kliinikoita ratkaisujen ja toimintatapojen kehittämisessä. Olen tulkki, joka osaa kääntää sekä insinöörien että kliinikoiden kieltä toisilleen, hän kertoo.