Eri puolilla maailmaa jyllännyt koronapandemia on kuormittanut hoitohenkilöstöä siinä määrin, että kansainvälinen sairaanhoitajaliitto puhuu jo globaalista joukkotraumasta. Ylikuormitus lisää virheiden todennäköisyyttä, minkä tiedostaminen uuvuttaa entisestään. Hoitotyötä tekevien jaksamista pyritään nyt tukemaan Second Victim -toimintamallilla.
Nelivuotista, 34 eri valtion yhteistä Second Victim -verkostohanketta ryhdyttiin ideoimaan juuri ennen koronapandemian puhkeamista. EU-rahoitteinen hanke käynnistyi keväällä 2020, ja sen tavoitteena on kiinnittää huomiota hoitohenkilöstön kohtaamiin potilasturvallisuuden haittatapahtumiin sekä niihin liittyvien toimintamallien kehittämiseen.
Potilasturvallisuus on jokaiselle hoitotyötä tekevälle äärimmäisen tärkeää, ja siihen on panostettu paljon. Potilasturvallisuutta pyritään jatkuvasti parantamaan, mutta siitäkin huolimatta virheitä tapahtuu – myös parhaille ja kokeneille.
Second Victim -hankkeen tiedeviestinnän päällikkö Susanna Tellan mukaan onkin tärkeää tiedostaa ja tunnustaa, että inhimillisistä virheistä on mahdotonta päästä kokonaan eroon.
– Potilasturvallisuus voi vaarantua myös terveydenhuollon ammattilaisen tekemän inhimillisen virheen seurauksena. Virhe voi aiheuttaa potilaalle pysyvän haitan – joskus jopa kuoleman. Tällaisessa tilanteessa ensisijaisia uhreja ovat tietysti potilas ja hänen omaisensa, mutta toissijaisina uhreina ovat osallisina olleet ammattilaiset, LAB-ammattikorkeakoulun johtavana asiantuntijana työskentelevä Tella sanoo.
Second Victim -toimintamallin avulla pyritään tukemaan haittatapahtumassa osallisina olleita henkilöitä – niin hoitajia, lääkäreitä, bioanalyytikkoja kuin fysioterapeuttejakin.
– Haittatapahtumilla on usein vakavia vaikutuksia myös hoitohenkilökunnan hyvinvointiin ja terveyteen. Virheestä johtuva vakava potilasvahinko voi aiheuttaa ahdistusta, häpeää, pitkittyneitä stressioireita ja pahimmillaan traumaperäistä työkyvyttömyyttä.
Tellan mukaan haittatapahtuma voi olla seurausta joko yhden henkilön tekemästä, välitöntä haittaa aiheuttavasta virheestä tai siitä, että kukaan hoitoketjuun osallistuneista ei ole huomannut ilmiselvää virhettä, jolloin lopullinen haittatapahtuma on useamman asian summa.
– Varsinkin jälkimmäisessä tilanteessa haittatapahtuma voi vaikuttaa merkittävästi koko työyhteisön toimintakykyyn. Haittatapahtuma voi myös aiheuttaa syyllisyyttä, vaikka siihen ei liittyisikään varsinaista virhettä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että meillä on käytössämme systemaattinen tukimalli, joka auttaa terveydenhuollon ammattilaisia käsittelemään haittatapahtumia ja pääsemään niiden yli.
Tellan mukaan on kohtuutonta olettaa, että kukaan voisi suoriutua koko työurastaan tekemättä yhtäkään virhettä. Terveydenhuollossa kyse on potilaan terveydestä ja hengestä, minkä vuoksi virheiden eliminointiin kiinnitetään erityistä huomiota.
– Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että hoitohenkilöstön oma hyvinvointi on olennainen osa potilasturvallisuutta. Hoitotyö on muun muassa työvoimapulan vuoksi yhä kuormittavampaa, ja päätöksiä pitää tehdä usein kiireessä ja kovan paineen alla. Ylikuormitus ei voi olla heijastumatta työsuoritukseen ja lopulta myös potilasturvallisuuteen.
Koronapandemian myötä tarve Second Victim -hankkeen ajamalle toimenpideohjelmalle on moninkertaistunut, sillä covid-19 on aiheuttanut hyvin paljon samankaltaisia vaikutuksia kuin potilasturvallisuuden haittatapahtumat. Varsinkin pandemian alkuvaiheessa tautiin liittyi paljon epätietoisuutta, mikä herätti hoitohenkilöstössä voimattomuuden ja syyllisyyden tunteita.
– Hoitohenkilöstö on joutunut työskentelemään pitkään kovan paineen alaisena ja vajaalla miehityksellä. Ylikuormitus lisää virheiden todennäköisyyttä, minkä tiedostaminen voi pahentaa ahdistusta – samoin se, että sairaaloiden työntekijät kantavat nyt huolta myös omasta ja läheistensä terveydestä. Tilanne alkaa olla monin paikoin kestämätön, Tella sanoo.
Työyhteisön tuki on erittäin tärkeää, mutta kuormittuneen hoitohenkilöstön tukeminen edellyttää myös Second Victim -hankkeen ajamaa systemaattista tukimallia.
– Tavoitteemme on saattaa Second Victim -ilmiö maailmanlaajuiseen tietoisuuteen, tuottaa aiheesta koulutusmateriaalia, luoda kansainvälinen toimintamalli terveydenhuollon organisaatioille sekä kouluttaa alan työntekijöitä vertaistuen antamiseen. Aihetta pitäisi käsitellä jo opintojen aikana, ja tietoa pitää tuottaa myös poliittisille päättäjille.
– Ensisijaisena tavoitteena on tietysti virheiden välttäminen. Niitä kuitenkin väistämättä tapahtuu, ja silloin on tärkeää tietää, miten toimitaan: Miten akuutissa tilanteessa tuetaan potilasta, hänen omaisiaan ja virheen tehnyttä ammattilaista? Miten vastaaviin tilanteisiin varaudutaan ennalta, ja miten varmistetaan jälkihoito? Nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä, Tella lisää.
Tella korostaa psykologisesti turvallisen työyhteisön merkitystä työntekijöiden hyvinvoinnille.
– On tärkeää, että terveydenhuollon ammattilainen voi turvallisin mielin kertoa tehneensä virheen ja että hän tietää saavansa työyhteisöltään apua ja tukea. Jaksamista edistävät myös toimivat hoitoprosessit ja sujuva kommunikointi.
Teknologian tuomaa apua Tella pitää tervetulleena ja uskoo sen näyttelevän yhä suurempaa roolia hoitotyön kehittämisessä. Erityisen tervetulleeksi hän toivottaa ratkaisut, joilla parannetaan hoitohenkilöstön tilannetietoisuutta.
Älykäs teknologia mahdollistaa sen, että kaikilla potilaan hoitoon osallistuvilla on käytettävissään ajantasaiset ja kattavat tiedot potilaan tilanteesta.
– Tämä vähentää virheitä oleellisesti. Myös vastuu jakaantuu, kun kaikilla on asioista sama tilannekuva. Hoitohenkilöstön hyvinvointia on nyt edistettävä kaikin tavoin, jotta meillä olisi riittävästi osaavia terveydenhuollon ammattilaisia myös tulevaisuudessa.
Hoitohenkilöstön hyvinvointi on olennainen osa potilasturvallisuutta.